Seilin saaren pohjoispuolella Saaristomerellä sijaitseva automaattinen seuranta-asema kerää tietoa veden laadusta, sen syvyyssuuntaisesta kerrostuneisuudesta ja niiden muutoksista avovesikauden aikana. Asema on ollut toiminnassa vuodesta 2006, ja sivulla on nähtävissä tiedot kesästä 2011 lähtien.
Poijualustalle sijoitettu mittausasema (YSI 6952/YSI 6000) mittaa veden lämpötilaa, suolaisuutta, happipitoisuutta, sameutta sekä klorofylli- ja sinileväpitoisuutta. Mittaukset tehdään neljä kertaa vuorokaudessa metrin välein pinnasta (2 m) lähelle pohjaa (noin 45 m). Asema on toiminnassa jäiden lähdöstä talven jäätymiseen asti, joten talvelta tietoja ei ole. Vuosilta 2022–2023 tietoja ei ole, koska poijua uusittiin. Nykyinen poiju otettiin käyttöön keväällä 2024.
Kuvaajia voi skaalata, lähentää ja tallentaa, ja aineiston voi ladata CSV-tiedostona kuvaajien yhteydestä löytyvien kuvakkeiden avulla. Kuvaajat on toteuttanut Turun yliopiston Tutkimuksen IT.
Huomioitavaa aineistosta
Aineisto on käsittelemätöntä mittausdataa, eikä sen laatua ole tarkistettu. Aineistossa on katkoja ja todennäköisiä virhearvoja, jotka kannattaa huomioida tietoja käytettäessä. Vuoden 2024 kuvaajat ovat alkupäästään vääristyneet poijun asennuksen ja kalibroinnin vuoksi. Poijun uusimisen jälkeen sinilevän ja klorofyllin arvot eivät ole suoraan vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa.
Huom! Meripoijun tiedonsiirrossa tapahtui laiterikko 12.8.2026. Vikaa korjataan ja puuttuva data päivitetään mahdollisuuksien mukaan, kun vika on korjattu.
Aineiston käyttölupa ja ohjeet viittaamiseen: Saaristomeri.utu.fi -sivustolla olevan aineiston käyttölupa on Creative Commons Nimeä 4.0. Lisenssin kohteena olevaa dataa voi vapaasti käyttää edellyttäen, että datan lähde mainitaan seuraavasti: Seili Environmental monitoring programme, Odas profiling buoy datasets. YEAR. Turku University/ Turku University of Applied sciences, Turku. https://saaristomeri.utu.fi/odas_en/
Seurannan toteuttaa Turun ammattikorkeakoulu yhteistyössä Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen, Ilmatieteen laitoksen ja muiden FINMARI-yhteistyökumppaneiden kanssa. Kesällä 2015 Saaristomeren tutkimuslaitos lisäsi mittausasemaan myös ilman lämpötilaa, ilmanpainetta, ilmankosteutta, sadantaa sekä tuulen nopeutta ja suuntaa mittaavat anturit, joiden tiedot löytyvät täältä.
Valitse vuosi, jolta kuvaajat näytetään.
Lämpötila [°C] Meriveden lämpötila pinnasta noin 40 metrin syvyyteen. Pintaveden lämpötila alkaa nousta toukokuussa ja samalla alkaa muodostua tiheyserojen aiheuttama lämpötilakerrostuneisuus. Kerrostuneisuus on voimakkaimmillaan loppukesästä, jolloin pintaveden lämpötila voi ylittää 20 °C pohjan läheisen vesikerroksen säilyessä noin 6-7 °C lämpöisenä. Lämpimän pintaveden ja kylmän pohjaveden erottavaa kerrosta, jossa lämpötila muuttuu nopeasti syvyyssuunnassa, kutsutaan harppauskerrokseksi eli termokliiniksi. Kerrostuneisuus purkautuu ja koko vesimassa sekoittuu pintaveden viiletessä ja myrskyjen avustamana loppusyksyllä noin 10 °C lämpötilassa.
Suolaisuus [‰] Meriveden suolapitoisuus promilleina. Suolaisuus vaihtelee näytteenottopaikalla yleensä noin 5,7–6,2‰ välillä. Suolaisempi vesi on tiheämpää ja suolaisuus kasvaa syvemmälle mentäessä. Myös suolapitoisuus aiheuttaa kerrostumista: Itämeren syvemmillä alueilla on pysyvä suolapitoisuuden harppauskerros eli halokliini noin 60–80 metrin syvyydessä.
Happi [mg/L] Meriveden happipitoisuus vesipatsaassa. Kylmään veteen liukenee enemmän happea kuin lämpimään, joten pitoisuudet ovat suurimmillaan keväällä ja laskevat veden lämmetessä. Planktonlevien yhteyttäminen tuottaa happea, mikä voi nostaa pintaveden pitoisuuksia etenkin kevätkukinnan aikaan huhti–toukokuussa ja loppukesällä. Kesällä vesi kerrostuu lämpötilan mukaan, eikä pintaveden happi sekoitu syvempiin kerroksiin. Samalla eloperäisen aineen hajoaminen kuluttaa happea, joten pohjan läheisen vesikerroksen happipitoisuus laskee kesän mittaan ja on alimmillaan alkusyksyllä. Syksyllä veden jäähtyessä vesipatsas sekoittuu ja pohjan läheinen vesi saa jälleen happea.
Klorofylli-a [ug/L] Klorofylli-a:n pitoisuuden merivedessä (mikrogrammaa litrassa). Klorofylli on levien yhteyttämisväriaine, ja sen pitoisuus kertoo mikroskooppisten planktonlevien määrästä. Planktonlevät tarvitsevat yhteyttämiseen valoa, minkä vuoksi niitä on eniten pinnan lähellä. Suurimmat pitoisuudet mitataan keväällä jäiden lähdön jälkeen kevätkukinnan aikaan. Loppukesällä ja alkusyksyllä pitoisuudet voivat nousta uudelleen. Huom! Kevätkukinta näkyy vain niiden vuosien kuvaajissa, joina poiju on laskettu mereen jo huhtikuussa. Mittalaitteisto myös uusittiin vuosina 2022–2023. Vuodesta 2024 alkaen syvän veden klorofylliarvot ovat aiempaa pienempiä, mikä johtuu todennäköisesti mittalaitteiston ja sen kalibroinnin muutoksesta eikä todellisesta muutoksesta meressä. Pintaveden arvot ovat molemmilla jaksoilla samaa tasoa.
BGA [cells/mL] Sinileväpitoisuus merivedessä. Mittalaite arvioi sinileville tyypillisen väriaineen, fykosyaniinin, määrää fluoresenssin avulla. Kasviplanktonin tavoin sinilevät tarvitsevat valoa yhteyttämiseen, joten niitä on eniten pintavedessä. Sinilevien määrä on yleensä suurimmillaan loppukesällä, jolloin pintaveden sinilevämäärä voi etenkin tyynellä ja lämpimällä säällä nousta hyvin suureksi. Huom! Mittalaite ja mittayksikkö vaihtuivat poijun uusimisen yhteydessä. Vuosina 2011–2021 tulokset on ilmoitettu yksikössä solua/ml, vuodesta 2024 alkaen yksikössä [RFU / µg/l]. Eri jaksojen lukuarvot eivät siksi ole keskenään vertailukelpoisia, mutta vuodenaikaisvaihtelua ja syvyysjakaumaa voi verrata.
Sameus [NTU] Veden sameus eri syvyyksillä. Sameus kertoo, kuinka paljon vedessä on valoa sirottavia hiukkasia, kuten savea ja muuta kiintoainesta sekä planktonleviä. Mitä suurempi arvo on, sitä sameampaa vesi on. Sameutta lisäävät muun muassa jokien maalta tuoma kiintoaines, pohjasedimentin sekoittuminen veteen ja planktonlevien kukinnat. Sameus on tyypillisesti melko tasaista pintakerroksessa ja kasvaa pohjan lähellä, jossa pohjasta irtoava aines samentaa vettä. Pohjan läheinen vesi on sameimmillaan loppukesällä. Huom! Yksittäiset hyvin suuret arvot, kuten keväällä ja marraskuussa 2019, johtuvat todennäköisesti anturin likaantumisesta eivätkä todellisesta sameudesta.
